Oma kone käyttökuntoon

Ensimmäinen tehtävä on laittaa oma linuxkone. Alustaksi kelpaa melko vaatimatonkin kone. Pentium III – IV, RAMmia 256M tai enemmän ja kiintolevy 10 G tai enemmän. Totuus on, että Linux vaatii aika paljon tilaa ja muistia. Asennusohjeet eri distribuutoille on netissä. Jotain täytyy kuitenkin tietää itse asennusproseduurista.

Debian Linux

http://www.ubuntu-fi.org/

Mandriva Linux

Fedora

Asennuksen voi tehdä CD/DVD:ltä, kiintolevy:ltä (verkossa) tai netistä. Olen itse käyttänyt SuSE distroja. UBUNTU ja Debian ovat erittäin suosittuja ja hyvin tuettuja. Helpoin asennus tapahtuu CD:ltä. Mutta vähän haasteellisempi on asennus netistä. Jotta päästään alkuun ”kylmällä” koneella, se pitää saada henkiin ja kytkeytymään internettiin. Käyttöjärjestelmän asennus on vaikea tehtävä ja edellyttää kokemusta tietokoneiden käytössä. Mitään vahinkoa ei kuitenkaan tapahdu laitteelle vaikka epäonnistuisit. Hyvä olisi käyttää kaveria apuna.

OpenSuSE asennus (ohjeet englanniksi)

OpenSuSE (Suomalainen SuSE Wiki)

Imuroi netistä käyttöjärjestelmä media (ei Live Demoa) ja polta oma DVD/CD tai talleta kiintolevylle.

Ensimmäinen rasti on koneen käynnistyminen asennusmedialta. Siitä eteenpäin käytä maalaisjärkeä ja ko. jakelun asennusohjeita. usein kannataa käyttää windowsin installer ohjelmaa ja laittaaa koneeseen "dulaboot" eli käynnistysvalikko molemmille käyttöjärjestelmille. Ainakin SuSen medialla on ko. ohjlema.

En tässä ala käsittelemään asennuksen vaiheita. Kaikilla toimittajilla on omat asennusoppaansa. Sensijaan käsittelen vähän esille tulevaa termistöä.

Asennuksen aikana valitaan mm. kieli, kiintolevyn osiointi, asennettavat ohjelmat, verkkoasetukset, koneen nimi ja pääkäyttäjän salasana.

Kieli ja fontit Käyttökieleksi Suomi ja näppäimistön layoutiksi ääkkösellinen. Aikavyöhyke EET, GWT-2 tai Helsinki Kairo ja kello oikeaan aikaan. Tämä on erityisen tärkeää jos aiot käyttää konetta tietokantapalvelimena. Fontteja voi lisätä myöhemminkin. UTF-8 ja ISO-8859-15 ovat linuxin vakiofontteja. Tämä vaikuttaa tiedostojen sisällön esittämiseen oikein. On olemassa monia tapoja muuttaa tiedostojen käyttämä fontti myöhemminkin. (recode, convm) Kaikissa epävarmoissa tilanteissa käytä oletusarvoja. Kaikkea voidaan muuttaa myöhemmin. Ei kannata hermostua mistään.

Kiintolevyn osiointi

Linuxissa toimivat sekä IDE- että SCSI-kiintolevyt. SCSI-levyjä käytettäessä tarvitset myös SCSI-ohjaimen ajurit. Jos haluat samalle levylle useampia käyttöjärjestelmiä, pitää kukin osioida erikseen asianmukaisesti. M$ järjestelmille mielellään ensimmäinen osio. Asennusohjelmat ehdottavat vakio-osiointia. Ensimmäisellä kerralla voi ja kannattaa käyttää oletusarvoja. Koneen käyttötarkoitus lopulta sanelee osoinnit. Linux käsittelee osioita kokonaisuuksina. Varmuuskopioinnissa ja mahdollisessa ”recovery” tilanteessa osion koolla on merkitystä. Palvelimen osiointi pitää suunnitella, tietokannan ja käytettävien sovellusten ja annettavien palvelujen tarpeiden edellyttämällä tavalla. Mutta nämä ovat hienosäätöä.

IDE ja SCSI levyjen osiointi noudattaa samaa kaavaa.

IDE-liitäntäiset asemat

IDE-liitäntäiset asemat (kiintolevyt ja CD-ROM-asemat) näkyvät järjestelmässäsi erikoisina laitetiedostoina /dev/hd_, missä _-merkki voi olla esimerkiksi a tai d. Kirjaimet määräytyvät siten, että ensimmäisen IDE-väylän ensimmäinen laite on /dev/hda ja toinen laite on /dev/hdb. Tästä loogisesti jatkamalla saadaan toisen IDE-väylän ensimmäinen laite /dev/hdc jne..

IDE-levyjen osioita

Jokaisella kiintolevyllä voi olla useita levyosioita. Osiot näkyvät Linuxissa myös laitetiedostoina siten, että aseman laitetiedoston perään lisätään partition numero, joka on välillä 1-63. /dev/hda1, /dev/hda2 jne..

SCSI levyt

Varsinkin suurissa järjestelmissä käytetään SCSI pohjaisia levyjärjestelmiä. SCSI on varmempi, joustavampi ja nopeampi erittäin suurien tietomäärien käsittelyssä.

Logical Volyme Management (LVM). Sillä on mahdollista tehdä järjestelmä, joka joustaa käytön mukaan. Sen avulla voidaan joustavasti määritellä osioiden kokoja uudestaan sen mukaan, kun niitä tarvitaan. Normaalisti levytila on jakautunut fyysisiin osioihin (physical volyme). Fyysinen osio on yksi kokonainen levy. LVM:n avulla voidaan useasta levystä muodostaa looginen osio (logical volyme group), joka yhdistää tämän tilan:

RAID1 eli peilaus (mirroring), sama data tallennetaan kahdelle (tai useammalle) erilliselle levylle, jolloin toisen levyn hajotessa kaikki data säästyy. Periaatteessa tekniikka myös kaksinkertaistaa lukunopeuden. HA (High availability) edellyttää kiintolevyn peilausta. Tämä voidaan tehdä ohjelmallisesti tai erityisellä ohjaimella. Asennuksen yhteydessä ”vain asiantuntijoille” valintojen takana.

swap (suomeksi vaihto tai heittovaihto) on tila kiintolevyllä, jonne käyttöjärjestelmä siirtää (swappaa) prosesseja, kun käyttömuisti on loppumassa. Muinoin muistia oli vähän ja se oli kallista, joten swap tilaa tarvittiin 2-3 kertaa muistin määrä. Jos koneessa on 256M käyttömuistia swap alueeksi voi määrittää 512 – 1024 M mutta, jos käyttömuistia on 1024 M swapiksi riittää 256 – 512 M.

Kiintolevyn osoinnissa voi huoletta käyttää aasennusohjelman tarjoamaa vaihtoehtoa myös swap alueen kohdalla.

Graafinen työpöytä: GNOME, KDE

Graafinen työpöytä poikkeaa linuxmaailmassa oleellisesti M$-windowsista. Varsinaisia työpöytiä, eli käyttäjälle näkyvä osa, on olemassa useita. Kaikki toimivat x-windows järjestelmän päällä. Kaksi yleisintä ovat GNOME ja KDE.

Kumpaankin on saatavan lukuisia sovelluksia. Hyöty- ja hupikäyttöön. Käyttötavoiltaan ne poikkeavat aika paljon toisistaan. Aluksi kannattaa ottaa vain toinen käyttöön. Samassa koneessa voi olla usempia graafisia työpöytiä. Ydin on kuitenkin allaoleva x-windows, mikä on oppimisen arvoinen maailma. Yhtenä erikoisuutena x-maailmassa on toisen koneen graafisen sovelluksen ajaminen verkon yli toisessa koneessa. Usein C++ sovelluksen toiminta edellyttää ao. Kirjaston lisäämistä. Sovellusten toimittajatkaan eivät aina tiedä mitä tarvitaan. Google ja lukuisat UKK (FAQ) palstat auttavat.

Ohjelmistot, kirjastot

Järjestelmää asennettaessa on valittava perusohjelmistopaketit. Ohjelmistot on ryhmitelty eri tarkoitusten mukaan ja usein myös asennettavan koneen roolin (serveri. Työasema tms.) mukaan valmiiksi kokonaisuuksiksi. Kaikkia voi lisätä myöhemmin. Lisäksi asennusohjelma tarkistaa riippuvuudet. Siis varmistaa, että mukaan tulevat oikeat kirjastot jms.. Ohjelmien ja kirjastojen lisääminen on perusosaamista, mikä on opeteltava. Netistä saa aina uusimmat versiot. Tässä yhteydessä on syytä kirjoittaa ensimmäinen huoneentaulu: ”Älä muuta toimivaa järjestelmää!”

Verkkoasetukset

Oletusarvona on, että laite tulee verkkoon ja siinä on internetyhteys. Linuxlaite toimii luonnollisesti myös ”stand alone” ilman verkkoa. Asennusvaiheessa kannattaa laittaa verkkoasetuksiin DHCP. Koneen nimi ja paikalliset verkkoasetukset laitetaan myöhemmin. Tämä siksi, että asennuksen yhteydessä päivitetään interenetin kautta uusimmat versiot ja tietoturvapäivitykset.

Palomuuri

Palomuuri on aina kytkettävä päälle. Tästä lisää myöhemmin.

Tämä osio on vielä muokkauksen alainen.